Pari päivää on mennyt hetkessä. Nyt siis päivittelen hiukan tätäkin.
Toissapäivänä heräsimme aamulla klo 7 ja lähdimme kaupungille. Siellä oli vietävästi outoja kulkuneuvoja, paljon hajuja ja ihmisiä. Tapasimme saman tytön, joka oli ollut minua täällä hoitamassa. Hänellä oli mukanaan myös epämääräinen moppi. Sellanen pieni, karvainen tyttökoira. Se piti minusta todella paljon. Jatkoimme matkaamme uppioutoon koirapuistoon, jossa leikin tämän otuksen kanssa. Se tosin vain räksytteli minulle takaisin, eikä tajunnut hauskoja leikkejäni.
Pian puistoon saapui labradorinnoutaja Sulo. Sulo oli todella suloinen tapaus - nimensä mukaan. Sen kanssa juoksimme ja painoimme ihan täysillä. Olimme puistossa yhteensä kaksi tuntia.
Sieltä lähdimme sitten takaisin kotiin. Siellä emme kuitenkaan olleet kuin muutaman tunnin, ja lähdimme taas - linja-autot on kivoja. Osaan olla siellä ihan rauhallisesti, nuokun vähän ja katselen ympärilleni. Kun joku katsoo minua silmiin tai puhuu minulle - minä murisen.
Menimme Jekun äidin luokse - sen osasin aavistaa. Siellä minun hampaitani nyplättiin ja kynteni leikattiin - se ei ollut kivaa, mutta sen jälkeen sain koiranmakkaraa ja aimo rapsutukset. Siellä makailin sohvalla ja katselin kissoja, joita oli myös kiva kiusata.
Pääsimme autokyydillä kotiin.
Tänään - noh, ollaan oltu hiukan laiskoja. Jekku on kipeä, ja kovin nuhainen - ja siksi ymmärrän, ettei lenkittämiseeni käytetä samaa määrää päivässä. Lohdutukseksi Jekku kuitenkin lupasi, että huomenna lähdemme maalle hänen isänsä luokse - siellä on kuulemma muitakin koiria ja saan juosta ihan vapaana!
torstai, 14. helmikuu 2008
-kiireistä ja vähemmän kiireistä-
tiistai, 12. helmikuu 2008
-unisia ja touhukkaita päiviä-
Heippa taas! Me ollaan nukuttu tosi paljon, kun Jekulla meni eka yö vähän valvomiseksi. Ensin me mentiin nukkumaan eilen kahdeksalta, sitten Jekku heräsi kahdelta yöllä ja lähti viemään minua pihalle. Kävelin todella tunnollisesti hänen vierellään - kotipihaan saakka. Pihalle oli eksynyt pupu, jonka perään lähdin täyttä päätä. Oli siinä Jekulla pitelemistä - mutta PUPU! Se oli niin paljon mielenkiintoisempi kuin mikään muu sillä hetkellä. Jekku sanoi että olen pölhö, ja lähdimme sisään. Mentiinpä samantien sänkyyn ja uudestaan nukkumaan.
Olen alkanut nukkumaan Jekun vieressä. Välillä möyrin peiton alle ja laitan pään tyynyyn - välillä nukun pää hänen vatsansa päällä. Ai niin, en muistanutkaan kertoa - Jekun paras ystävä oli minua katsomassa eilen. Vein kuulemma hänen sydämensä ;) Noh, kenenpä en ^^
Takaisin tultuaan Jekku oli ostanut minulle jättiluun! Se on pidempi kuin minä itse. On siinä ainakin syötävää hetkeksi :) Illalla Retu tuli käymään - hän poraili jotain ihme hakasia oviin, ja nyt en saa niitä enää auki O.o. En kyllä pelännyt poran, enkä sirkkelinkään ääntä, vaikka Jekku vaikutti katselevan käytöstäni kokoajan.
Noh, nyt on tämän aamun lenkki taas tehty, ja meillä on kaikki mennyt mainiosti - täällähän voisi jopa viihtyä. Lenkin jälkeen sain ruuan, ja nyt taas makoilen tässä sängyllä. Niki-kissa nukkui muuten koko viime yön Jekun toisella puolella. Annoin hänen nukkua rauhassa ja siitä Jekku kehui minua. Välillä minä tosin riehaannun jahtaamaan kissoja, jolloin Jekku puistelee päätään kun kaikki tavarat lentelevät siinä vauhdissa =) Toinen kissa ei ole poistunut tuolta kylpyhuoneesta, mutta ehkä sekin aikanaan.
...jatkuu.
Tänään käytiin sitten myös koirapuistossa! Siellä oli kaksi terrieriurosta, joista toisen kanssa juoksin kilpaa oikein kovin! En kyllä saanut sitä kiinni, mutta hauskaa oli. Myös yksi springlesinspanieli oli sinne eksynyt, Danny nimeltään. Sen kanssa painittiin kunnolla mudassa omistajien puistellessa päätään. Koirapuistokäynti kesti KAKSI tuntia! Todella upeaa. Olisipa tuollaista useamminkin. Kotimatkalla Jekku kävi kaupassa, ja hätäännyin hänen mentyään sisälle. Huusin kuin hyeena siihen asti kunnes hän tuli - tärkeintä oli, että tuli.
Jekku on tänään tehnyt jotain ihmeellistä. Hän sai postissa paketin, jossa oli jokin kapistus. Hän laittoi sen kaulaani ja lähti ulos ovesta. Kun haukuin, tuosta kapistuksesta kuului ärsyttävä ääni. Yritin ulista, mutta en kestänyt enää ääntä. Lopulta olin vain hiljaa. Sitten Jekku tuli takaisin! Mahtavaa. Hän ei varmaan ollutkaan poissa kuin viisi minuuttia, mutta minulle se oli kuin ikuisuus. En minä tajunnut mitään muuta kuin sen, että hän on poissa! Noh, sama juttu toistui kolme kertaa - hän laittoi kaulaani sen kapistuksen, ja lähti. Tuli hän kuitenkin aina takaisin. Lopulta en enää tajunnut edes huutaa. Tiesin, että hän tulee kyllä takaisin kehuen minua.
Nyt olen ihan poikki puistossa juoksemisen jäljiltä - nukkumaan.
Olen alkanut nukkumaan Jekun vieressä. Välillä möyrin peiton alle ja laitan pään tyynyyn - välillä nukun pää hänen vatsansa päällä. Ai niin, en muistanutkaan kertoa - Jekun paras ystävä oli minua katsomassa eilen. Vein kuulemma hänen sydämensä ;) Noh, kenenpä en ^^
Takaisin tultuaan Jekku oli ostanut minulle jättiluun! Se on pidempi kuin minä itse. On siinä ainakin syötävää hetkeksi :) Illalla Retu tuli käymään - hän poraili jotain ihme hakasia oviin, ja nyt en saa niitä enää auki O.o. En kyllä pelännyt poran, enkä sirkkelinkään ääntä, vaikka Jekku vaikutti katselevan käytöstäni kokoajan.
Noh, nyt on tämän aamun lenkki taas tehty, ja meillä on kaikki mennyt mainiosti - täällähän voisi jopa viihtyä. Lenkin jälkeen sain ruuan, ja nyt taas makoilen tässä sängyllä. Niki-kissa nukkui muuten koko viime yön Jekun toisella puolella. Annoin hänen nukkua rauhassa ja siitä Jekku kehui minua. Välillä minä tosin riehaannun jahtaamaan kissoja, jolloin Jekku puistelee päätään kun kaikki tavarat lentelevät siinä vauhdissa =) Toinen kissa ei ole poistunut tuolta kylpyhuoneesta, mutta ehkä sekin aikanaan.
...jatkuu.
Tänään käytiin sitten myös koirapuistossa! Siellä oli kaksi terrieriurosta, joista toisen kanssa juoksin kilpaa oikein kovin! En kyllä saanut sitä kiinni, mutta hauskaa oli. Myös yksi springlesinspanieli oli sinne eksynyt, Danny nimeltään. Sen kanssa painittiin kunnolla mudassa omistajien puistellessa päätään. Koirapuistokäynti kesti KAKSI tuntia! Todella upeaa. Olisipa tuollaista useamminkin. Kotimatkalla Jekku kävi kaupassa, ja hätäännyin hänen mentyään sisälle. Huusin kuin hyeena siihen asti kunnes hän tuli - tärkeintä oli, että tuli.
Jekku on tänään tehnyt jotain ihmeellistä. Hän sai postissa paketin, jossa oli jokin kapistus. Hän laittoi sen kaulaani ja lähti ulos ovesta. Kun haukuin, tuosta kapistuksesta kuului ärsyttävä ääni. Yritin ulista, mutta en kestänyt enää ääntä. Lopulta olin vain hiljaa. Sitten Jekku tuli takaisin! Mahtavaa. Hän ei varmaan ollutkaan poissa kuin viisi minuuttia, mutta minulle se oli kuin ikuisuus. En minä tajunnut mitään muuta kuin sen, että hän on poissa! Noh, sama juttu toistui kolme kertaa - hän laittoi kaulaani sen kapistuksen, ja lähti. Tuli hän kuitenkin aina takaisin. Lopulta en enää tajunnut edes huutaa. Tiesin, että hän tulee kyllä takaisin kehuen minua.
Nyt olen ihan poikki puistossa juoksemisen jäljiltä - nukkumaan.
maanantai, 11. helmikuu 2008
-wasted time-
Emäntäni sitten jaksaa valvoa vierelläni. Käytiinpä vielä illalla metsässä kävelemässä - sain hullun kohtauksen ja lähdin juoksemaan pitkin poikin, oli se vaan niin kivaa! Kesken riehumisen flexitaluttimeni meni poikki. Jekku kiitteli sitä, että minulla on niin vähän aivosoluja, etten ymmärtänyt sitä ollenkaan, vaan hypin edelleen hänen ympärillään.
Minulle on kuulemma olemassa ihan oma rotuni! Kuulin sen vasta tänään. Hän naureskeli ja kirjoitteli jotain "rotumääritelmää". Sain hiukan vilkaistua sitä, ja tältäpä se nyt sitten näyttää:
- Yleisvaikutelma:
Yleisesti koiran tulisi näyttää koiralta, ainakin pääpiirteittäin.
Joskus sekarotuinen koira voi muistuttaa myös jotakin muuta eläintä, mutta jos sekarotuisesta koirasta kuitenkin näkee, että se ON koira, niin se riittää.
- Luonne:
No sitä saa olla vähän, tai paljon.
- Pää:
Sekarotuisella tulisi olla pää, etupää, sekä takapää. Tämä helpottaa ruoan kulkua elimistössä huomattavasti.
Etupään tulisi sijaita edessä ja takapään takana. Pään sijoitus on loistava mikäli se sijoittuu etupäähän.
- Kuono:
Kuono on sekarotuisella koiralla koiran päässä kiinni. Kuonon tulisi olla sen mallinen ja kokoinen, että se mahtuu ruokakippoon. Mikäli ei mahdu, kannattaa ostaa vähän isompi kippo.
- Posket:
Niitä tulisi olla kaksi. Yksi kuonon kummallakin puolella. Poskien olemassaolo vähentää kuolan tippumista maahan ja ihmisten päälle, mutta ei välttämättä silti kokonaan estä sitä.
- Hampaat:
Niiden kuuluu sijaita koiran suussa. Jos koira kykenee syömään, on hampaita riittävästi ja niiden sijainti on hyvä. Hampaita ei saisi käyttää huonekalujen puremiseen ja repimiseen. Jos edellämainitulla tavalla kuitenkin pääsee tapahtumaan, ei se hylkäävä virhe ole.
- Kieli:
Kielen tulisi olla sen kokoinen, että kun kuonon laittaa kiinni, kieli mahtuu suuhun, eikä jää hampaidenväliin, roikkumaan ulkopuolelle. Tämä siksi, että hampaiden väliin jäävä kieli saattaa aiheuttaa kipua. Kielen pitäisi olla kuitenkin riittävän pitkä, jotta sillä saa juotua vettä.
- Silmät:
Jos sekarotuisella koiralla on silmät, niin sen on helpompi katsella kaikkea. Tästä syystä olisi hyvä, jos koiralla silmätkin olisi.
- Korvat:
Korvia tulisi sekarotuisella koiralla olla kaksi, mutta jos toinen niistä puuttuu, niin ei se kyllä haittaa. Yhdelläkin korvalla kuulee todella hyvin. Sekarotuisen koiran kuulo on välillä muutoinkin aika valikoiva, joten käytännössä sen toisen korvan puuttuminen ei haittaa yhtään. Tosin jos on vain se yksi korva ja se päättää kuulla valikoivasti, niin silloin saattaa omistaja toivoa, että se toinenkin korva koiralla olisi.
- Nenä:
No nenää taas sekarotuinen koira tarvitsee aika paljon. Nenän pitäisi olla kuonon kärjessä, mutta voi se vähän siinä sivullakin olla.
- Kaula:
Kaulan sijoitus mielellään pään ja rungon välissä, siellä etupäässä, josta jo mainittiinkin. Kaulassa kuuluu olla panta (valjaatkin tosin hyväksytään) kun ollaan lenkillä.
- Runko:
Se on aika tärkeä, koska siihen kiinnittyy kaula, jalat ja häntä. Eli se ei saa puuttua.
- Jalat:
4 jalkaa tulisi olla, tosin kuvista ollaan ihan nähty 3-jalkaisiakin sekarotuisia, joten kyllä me nekin hyväksytään. Jalkojen ei tulisi kuitenkaan olla niin lyhyet, että rintakehä laahaa maata koiran kävellessä.
- Tassut:
Riittää, että tassuissa on muutama varvas ja kynsi. Näiden avulla koiran on helpompi kaivaa, joten niitä pitäisi muutama olla.
- Häntä:
Hännän pituus 1cm-100cm, koska pennuilla on ihan lyhyt häntä ja isoilla aikuisilla voi olla todella pitkä häntä. Suotavaa olisi, ettei hännän pituus ylitä 100cm, koska silloin koira voi kompastua siihen. Mikäli koiran häntä on yli 100cm, sekin hyväksytään, jos koira sitten ihan oikeasti ei siihen kompastu.
- Karvapeite:
Kuten nimi kertoo, tulisi sekarotuisella koiralla olla karvaa, joka peittää. Karvaa tulisi olla mielellään jokapuolella. Ei haittaa, jos sitä on esim hännässä enemmän, kuin päässä. Silmien edessä sitä ei tulisi olla kamalasti, jotta koiran olisi helpompi nähdä eteensä. Tosin tähän on kyllä muutama juju tiedossa. Nimittäin ne karvat silmiltä voi joko sitoa pompulalla, tai leikata lyhyemmiksi.
- Liikkeet:
Juoksu ja kävely (kävelykään ei pakollinen) riittää.
- Hylkäävät virheet:
Jos koiralta puuttuu se runko, jonka kerrottiin tuolla aiemmin olevan todella tärkeä. Tai jos koiran isi ja äiti on samanrotusia.
Noin, sainpahan sen kirjattua. Kieltämättä uskon, että pystyn nuo kriteerit täyttämään. Tässä vain makoilen sängyllä (johon pitkien symppiskatseiden jälkeen sain luvan tulla - omistajan aloitteesta. Hän kun on kovasti sitä mieltä, että minulla pitää olla jonkinnäköinen paikka tässä laumassa. Pah, minähän olen pomo.). Kahden tunnin päästä pääsen lenkille ja sitten omistajani lähtee tapaamiseen. Hän pyysi kuulemma parhaan ystävänsä minua tänne tunniksi katsomaan, ettei minun tarvitse olla yksin. Mukavasti ajateltu.
Tuo kissakaan ei oikein meikäläistä enää kiinnosta - se on noiden ihmeellisten lasihökkeröiden päällä (juuri niiden koppien missä liikkuu niitä jalattomia ei-miltään-tuoksuvia tunkeilijoita) ja katselee minua välillä hiukan tuimasti. Pwah, uni alkaa taas painaa. Silmät kiinni ja nukkumaan.
Minulle on kuulemma olemassa ihan oma rotuni! Kuulin sen vasta tänään. Hän naureskeli ja kirjoitteli jotain "rotumääritelmää". Sain hiukan vilkaistua sitä, ja tältäpä se nyt sitten näyttää:
- Yleisvaikutelma:
Yleisesti koiran tulisi näyttää koiralta, ainakin pääpiirteittäin.
Joskus sekarotuinen koira voi muistuttaa myös jotakin muuta eläintä, mutta jos sekarotuisesta koirasta kuitenkin näkee, että se ON koira, niin se riittää.
- Luonne:
No sitä saa olla vähän, tai paljon.
- Pää:
Sekarotuisella tulisi olla pää, etupää, sekä takapää. Tämä helpottaa ruoan kulkua elimistössä huomattavasti.
Etupään tulisi sijaita edessä ja takapään takana. Pään sijoitus on loistava mikäli se sijoittuu etupäähän.
- Kuono:
Kuono on sekarotuisella koiralla koiran päässä kiinni. Kuonon tulisi olla sen mallinen ja kokoinen, että se mahtuu ruokakippoon. Mikäli ei mahdu, kannattaa ostaa vähän isompi kippo.
- Posket:
Niitä tulisi olla kaksi. Yksi kuonon kummallakin puolella. Poskien olemassaolo vähentää kuolan tippumista maahan ja ihmisten päälle, mutta ei välttämättä silti kokonaan estä sitä.
- Hampaat:
Niiden kuuluu sijaita koiran suussa. Jos koira kykenee syömään, on hampaita riittävästi ja niiden sijainti on hyvä. Hampaita ei saisi käyttää huonekalujen puremiseen ja repimiseen. Jos edellämainitulla tavalla kuitenkin pääsee tapahtumaan, ei se hylkäävä virhe ole.
- Kieli:
Kielen tulisi olla sen kokoinen, että kun kuonon laittaa kiinni, kieli mahtuu suuhun, eikä jää hampaidenväliin, roikkumaan ulkopuolelle. Tämä siksi, että hampaiden väliin jäävä kieli saattaa aiheuttaa kipua. Kielen pitäisi olla kuitenkin riittävän pitkä, jotta sillä saa juotua vettä.
- Silmät:
Jos sekarotuisella koiralla on silmät, niin sen on helpompi katsella kaikkea. Tästä syystä olisi hyvä, jos koiralla silmätkin olisi.
- Korvat:
Korvia tulisi sekarotuisella koiralla olla kaksi, mutta jos toinen niistä puuttuu, niin ei se kyllä haittaa. Yhdelläkin korvalla kuulee todella hyvin. Sekarotuisen koiran kuulo on välillä muutoinkin aika valikoiva, joten käytännössä sen toisen korvan puuttuminen ei haittaa yhtään. Tosin jos on vain se yksi korva ja se päättää kuulla valikoivasti, niin silloin saattaa omistaja toivoa, että se toinenkin korva koiralla olisi.
- Nenä:
No nenää taas sekarotuinen koira tarvitsee aika paljon. Nenän pitäisi olla kuonon kärjessä, mutta voi se vähän siinä sivullakin olla.
- Kaula:
Kaulan sijoitus mielellään pään ja rungon välissä, siellä etupäässä, josta jo mainittiinkin. Kaulassa kuuluu olla panta (valjaatkin tosin hyväksytään) kun ollaan lenkillä.
- Runko:
Se on aika tärkeä, koska siihen kiinnittyy kaula, jalat ja häntä. Eli se ei saa puuttua.
- Jalat:
4 jalkaa tulisi olla, tosin kuvista ollaan ihan nähty 3-jalkaisiakin sekarotuisia, joten kyllä me nekin hyväksytään. Jalkojen ei tulisi kuitenkaan olla niin lyhyet, että rintakehä laahaa maata koiran kävellessä.
- Tassut:
Riittää, että tassuissa on muutama varvas ja kynsi. Näiden avulla koiran on helpompi kaivaa, joten niitä pitäisi muutama olla.
- Häntä:
Hännän pituus 1cm-100cm, koska pennuilla on ihan lyhyt häntä ja isoilla aikuisilla voi olla todella pitkä häntä. Suotavaa olisi, ettei hännän pituus ylitä 100cm, koska silloin koira voi kompastua siihen. Mikäli koiran häntä on yli 100cm, sekin hyväksytään, jos koira sitten ihan oikeasti ei siihen kompastu.
- Karvapeite:
Kuten nimi kertoo, tulisi sekarotuisella koiralla olla karvaa, joka peittää. Karvaa tulisi olla mielellään jokapuolella. Ei haittaa, jos sitä on esim hännässä enemmän, kuin päässä. Silmien edessä sitä ei tulisi olla kamalasti, jotta koiran olisi helpompi nähdä eteensä. Tosin tähän on kyllä muutama juju tiedossa. Nimittäin ne karvat silmiltä voi joko sitoa pompulalla, tai leikata lyhyemmiksi.
- Liikkeet:
Juoksu ja kävely (kävelykään ei pakollinen) riittää.
- Hylkäävät virheet:
Jos koiralta puuttuu se runko, jonka kerrottiin tuolla aiemmin olevan todella tärkeä. Tai jos koiran isi ja äiti on samanrotusia.
Noin, sainpahan sen kirjattua. Kieltämättä uskon, että pystyn nuo kriteerit täyttämään. Tässä vain makoilen sängyllä (johon pitkien symppiskatseiden jälkeen sain luvan tulla - omistajan aloitteesta. Hän kun on kovasti sitä mieltä, että minulla pitää olla jonkinnäköinen paikka tässä laumassa. Pah, minähän olen pomo.). Kahden tunnin päästä pääsen lenkille ja sitten omistajani lähtee tapaamiseen. Hän pyysi kuulemma parhaan ystävänsä minua tänne tunniksi katsomaan, ettei minun tarvitse olla yksin. Mukavasti ajateltu.
Tuo kissakaan ei oikein meikäläistä enää kiinnosta - se on noiden ihmeellisten lasihökkeröiden päällä (juuri niiden koppien missä liikkuu niitä jalattomia ei-miltään-tuoksuvia tunkeilijoita) ja katselee minua välillä hiukan tuimasti. Pwah, uni alkaa taas painaa. Silmät kiinni ja nukkumaan.
sunnuntai, 10. helmikuu 2008
-kotona-
Doih. Sainpahan tämän kirjoittelun aloitettua. Minä olen Luka, entiseltä nimeltäni Mikki. Mikki on nykyisen emäntäni parhaita kavereita, josta johtuen joudun hiukan totuttelemaan uuteen nimeen. Makailen tässä lattialla ja mietin, missähän oikein olen. Uuden ihmisen jalat litistyvät hyvin painoni alla, mutta onhan tässä turvallista olla. Aamulla olin vielä kotona, ja sitten tuo tyttö tuli ja vei minut tänne.
Ensin ne veivät minut autoon - olen ollut siellä ennenkin. Istuin kiltisti etupenkin jalkotilaan ja painoin pääni tämän tytön syliin. Auto lähti liikkeelle, mutta enpä jaksanut moisesta pahemmin piitata. Sitten katselin, että ulkopuolella tapahtuu jotain. Ryömin ja möyrin lattialta ylös suoraan tuon tytön syliin ja menin siihen makaamaan ja katselin samalla pihalle. Tyttö rapsutteli minua ja avasi ikkunan - loistavaa. Nuuskin ulkoilmaa, enkä todellakaan ymmärtänyt, miksi tyttö näytti hiukan tuskaiselta allani. Eikös sylikoirat yleensä ole sylissä?
Noh, tänne päästyäni huomasin heti ovella kissan. Kissa oli kuitenkin nopea kuin raketti ja juoksi kylpyhuoneeseen piiloon. Kuului kauhea kolina, ja sen jälkeen en ole tuota otusta nähnytkään. Tämä tyttö, jota tuo yksi poika, jota on kiva pureskella, kutsuu Jekuksi, antoi minulle vettä ja laittoi ruokaa turpoamaan. Nuuskin heti kaikki paikat läpi - onhan minun tiedettävä, josko toinen koira olisi jättänyt jotain viestejä minulle. Eipä kuitenkaan ollut. Jekku antoi minulle omituisen lelun, jonka sisällä oli säilykeruokaa. En ymmärtänyt alkuunkaan, miten se toimii, mutta sain kovalla työllä ja muutaman tunnin uurastuksella ruuat ulos sieltä. Se oli kivaa.
Käperryin lattialle makaamaan tämän tytön jalkoihin. Sitten kuulin ääntä. Tuossa lasikopissa liikkui joku! Olin ihan varma siitä. Menin katsomaan asiaa lähempää - se otus kiipeili siellä. Ihmeellinen - eihän sillä ollut jalkojakaan. Yritin kovasti nuuskia tuota olentoa, mutta kopautin kokoajan kuononi tuohon näkymättömään seinään - ihmeellinen keksintö. Olikohan Jekku tietoinen, että hänellä on tuollaisia tunkeilijoita asunnossaan? Menin tökkimään tytön läppäriä, ja hän vain silitti päätäni. En ymmärtänyt alkuunkaan.
Jahas, nyt remmi kolahti eteisessä - taidan päästä pitkälle lenkille.
jatkuu...
Noin, lenkki käyty. Riemuissani hiukan koitin vetääkin, mutta tuo uusi ketjupanta kiristyi sitä mukaan mitä enemmän vedin - pölhöjä keksintöjä. Noh, kävelin kuitenkin ihan nätisti, mutta riemua täynnä. Lenkki oli pitkä, ja tassut kastuivat. Katselin ihmeissäni muutamia vastaantulevia ihmisiä, mutta en juuri jaksanut noteerata niitäkään sen enempää.
Lenkiltä tullessamme juoksin heti kylpyhuoneeseen - en ymmärrä miksi Jekku komentaa minut aina sieltä pois - kissanruokia on niin kiva syödä! Selitti jotain, että mahani muka voi mennä sekaisin, ja että kissoillakin on oltava ruokaa. Pöh, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Tai no, tässä tapauksessa oven toisella puolen.
En osaa oikein rauhoittua aloilleni. Jekku sanoi, että olen todella raskas, kun kävelen jatkuvasti ympäriinsä. Välillä menen hänen luokseen hakemaan muutamat rapsutukset korvan taakse - ja sitten taas keittiö - olohuone - väliä. Tätä jatkettuani menin taas tuon tytön jalkoihin makaamaan - turvallisin paikka maailmassa.
Pääsen vielä lenkille tuossa tunnin kuluttua - ymmärsin Jekun katseesta jotain sen suuntaista. Vaikka olenkin koira, osaan tulkita melko paljon ihmisten sanoja ja tekoja. Nyt uni painaa silmää, joten jatkelen kertomuksiani huomenna. Ylihuomenna pääsen kuulemma koirapuistoon! Jekku kuitenkin sanoi, että sen on oltava hiljainen puisto, ja katsotaan miten viihdyn siellä. Odotan jo kovasti.
Ensin ne veivät minut autoon - olen ollut siellä ennenkin. Istuin kiltisti etupenkin jalkotilaan ja painoin pääni tämän tytön syliin. Auto lähti liikkeelle, mutta enpä jaksanut moisesta pahemmin piitata. Sitten katselin, että ulkopuolella tapahtuu jotain. Ryömin ja möyrin lattialta ylös suoraan tuon tytön syliin ja menin siihen makaamaan ja katselin samalla pihalle. Tyttö rapsutteli minua ja avasi ikkunan - loistavaa. Nuuskin ulkoilmaa, enkä todellakaan ymmärtänyt, miksi tyttö näytti hiukan tuskaiselta allani. Eikös sylikoirat yleensä ole sylissä?
Noh, tänne päästyäni huomasin heti ovella kissan. Kissa oli kuitenkin nopea kuin raketti ja juoksi kylpyhuoneeseen piiloon. Kuului kauhea kolina, ja sen jälkeen en ole tuota otusta nähnytkään. Tämä tyttö, jota tuo yksi poika, jota on kiva pureskella, kutsuu Jekuksi, antoi minulle vettä ja laittoi ruokaa turpoamaan. Nuuskin heti kaikki paikat läpi - onhan minun tiedettävä, josko toinen koira olisi jättänyt jotain viestejä minulle. Eipä kuitenkaan ollut. Jekku antoi minulle omituisen lelun, jonka sisällä oli säilykeruokaa. En ymmärtänyt alkuunkaan, miten se toimii, mutta sain kovalla työllä ja muutaman tunnin uurastuksella ruuat ulos sieltä. Se oli kivaa.
Käperryin lattialle makaamaan tämän tytön jalkoihin. Sitten kuulin ääntä. Tuossa lasikopissa liikkui joku! Olin ihan varma siitä. Menin katsomaan asiaa lähempää - se otus kiipeili siellä. Ihmeellinen - eihän sillä ollut jalkojakaan. Yritin kovasti nuuskia tuota olentoa, mutta kopautin kokoajan kuononi tuohon näkymättömään seinään - ihmeellinen keksintö. Olikohan Jekku tietoinen, että hänellä on tuollaisia tunkeilijoita asunnossaan? Menin tökkimään tytön läppäriä, ja hän vain silitti päätäni. En ymmärtänyt alkuunkaan.
Jahas, nyt remmi kolahti eteisessä - taidan päästä pitkälle lenkille.
jatkuu...
Noin, lenkki käyty. Riemuissani hiukan koitin vetääkin, mutta tuo uusi ketjupanta kiristyi sitä mukaan mitä enemmän vedin - pölhöjä keksintöjä. Noh, kävelin kuitenkin ihan nätisti, mutta riemua täynnä. Lenkki oli pitkä, ja tassut kastuivat. Katselin ihmeissäni muutamia vastaantulevia ihmisiä, mutta en juuri jaksanut noteerata niitäkään sen enempää.
Lenkiltä tullessamme juoksin heti kylpyhuoneeseen - en ymmärrä miksi Jekku komentaa minut aina sieltä pois - kissanruokia on niin kiva syödä! Selitti jotain, että mahani muka voi mennä sekaisin, ja että kissoillakin on oltava ruokaa. Pöh, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Tai no, tässä tapauksessa oven toisella puolen.
En osaa oikein rauhoittua aloilleni. Jekku sanoi, että olen todella raskas, kun kävelen jatkuvasti ympäriinsä. Välillä menen hänen luokseen hakemaan muutamat rapsutukset korvan taakse - ja sitten taas keittiö - olohuone - väliä. Tätä jatkettuani menin taas tuon tytön jalkoihin makaamaan - turvallisin paikka maailmassa.
Pääsen vielä lenkille tuossa tunnin kuluttua - ymmärsin Jekun katseesta jotain sen suuntaista. Vaikka olenkin koira, osaan tulkita melko paljon ihmisten sanoja ja tekoja. Nyt uni painaa silmää, joten jatkelen kertomuksiani huomenna. Ylihuomenna pääsen kuulemma koirapuistoon! Jekku kuitenkin sanoi, että sen on oltava hiljainen puisto, ja katsotaan miten viihdyn siellä. Odotan jo kovasti.
